Kuka minä olen?

Ja miten minusta tuli omakustannekirjailija?

Olen Outi. Taiteen maisteri, pilkunviilaaja ja musiikkia rakastava äiti. Olen aina ollut parempi kirjoittamaan kuin puhumaan. Puhuessani pölötän mitä sattuu, kirjoittaessani pystyn jäsentämään sanomiseni paremmin. Olen kirjoittanut pienestä pitäen; päiväkirjaa, satuja, teiniangstisia runoja, romanttisia novelleja ja jopa pitkän pöytälaatikkoromaanin. Kirjoittaminen ja musiikin harrastaminen ovat aina olleet minulle terapiaa; ne ovat luultavasti suurimmat yksittäiset asiat, joiden avulla olen luovinut selväjärkisenä läpi lapsuuden ja nuoruuden, ja nykyään ne ovat henkireikä kaiken muun elämän keskellä. Olen varmastikin aina alitajuisesti haaveillut kirjailijan urasta, mutta se on todellisuudessa tuntunut liian utopistiselta ajatukselta.

​

Ensin kirjoitin käsin, sitten tuli perinteinen mekaaninen kirjoituskone, joka vaihtui pian sähköiseen. Se oli hienoa aikaa se. Ei tarvinnut korjauslakkaa, kun väärät merkit pystyi poistamaan koneen näytöltä ennen kuin painoi näppäintä, joka sylki tekstin paperille. Mahtava laite. Sitten kirjoituskone vaihtui pöytätietokoneeksi ja levykkeiden määrä alkoi kasvaa huimaa vauhtia. Onneksi teksti syntyy nykyään helposti läppärillä ja kaikki on muistissa jossain bittiavaruudessa.

​

Olen lukenut aina. En todellakaan muista kaikkia lapsena lukemiani kirjoja, mutta parhaimmat muistot liittyvät Neiti Etsivään, Viisikkoon, Vihervaaran Annaan ja Pieni talo preerialla -sarjaan. Luin myös Montgomeryn Runotyttö-sarjaa ja Merri Vikin Lotta-sarjaa. Alcottin Pikku naisia ei toki pidä unohtaa. Suomalaisista kirjoista tulee mieleen Anni Swanin Iris-rukka, jonka muistan olleen sykähdyttävä lukukokemus, sekä Anni Polvan Tiina-sarja. Agatha Christien murhamysteereitä ahmin jo ala-asteikäisenä, ne olivat todella jännittävää lukemista.

​

Voin vieläkin muistaa sen tuoksun, joka lähti kirjastosta lainaamistani kirjoista. Olin pienen paikkakuntamme koulun yhteydessä toimivan kirjaston suurkuluttaja. Rakastin kirjastoa niin paljon, että olin siellä toisinaan jopa ”töissä” koulun jälkeen. Silloin kirjojen välissä oli pahviset kellertävät lainauskortit, joihin kirjoitettiin palautuspäivämäärä ja jotka laitettiin kirjan takana olevaan muovitaskuun. Se oli minusta hurjan mielenkiintoista.

​

Aikuisiällä on ollut aika, jolloin en ole lukenut oikeastaan yhtään kaunokirjallisuutta. Silloin en myöskään kirjoittanut sanaakaan. Mutta sitten löysin paranormaalin romantiikan – vampyyrit, ihmissudet, langenneet enkelit ja ties mitkä yliluonnolliset olennot – ja ahminkin kaikki mahdolliset suomen- ja englanninkieliset kirjat näistä genreistä. Olen aina ollut luonteeltani unelmoija, joka kirjoitti novelleihinsa rakkautta, myrskyä ja onnellisen lopun, ja yliluonnollinen romantiikka osui ja upposi minuun täysillä. Joskus mietin tosissani, että olisin ihan superhyvä kirjoittamaan harlequin-kirjoja. Paranormaalin genren lisäksi minua kiinnostaa erilaiset jännitysmysteerit, poliittiset salaliittoteoriat, psykologiset draamat ja elämäkerrat.

​

Musiikkia olen harrastanut aina. Olen soittanut pianoa, käynyt laulutunneilla ja laulanut kuorossa. Tietynlainen musiikki saa aikaan kylmän väreet, ja toisinaan se on niin suuri tunnekuohu, että alan kyynelehtiä. Kuuntelen lukiessani yleensä musiikkia, ja monet kappaleet tuovatkin mieleen tiettyjä kirjamuistoja. Minulla on hieman poikkeava musiikkimaku, jos vertaa ihmisiin ympärilläni, ja minulle melodia on aina ollut tärkeämpi kuin sanat. Mikä on sinänsä erikoista, koska tarina syntyy kuitenkin sanoista.

​

Tämä kirja on pitkäaikainen unelmani. Aloitin sen kirjoittamisen yli kymmenen vuotta sitten. Välillä olen kirjoittanut enemmän, välillä on ollut pitkiäkin aikoja, kun teksti on vain lojunut tietokoneen sisällä. Laitoin vuosia sitten tekstiä kustantamoon ja sain positiivista palautetta. Kuulemma “vetävä, viihdyttävä ja valmis paketti”, “mainio nuorten viihderomaani”, “kaupallista potentiaalia”. Mutta ei kuitenkaan sopiva juuri siihen hetkeen. Nyt genren YA-kirjailijoita löytyy jo Suomestakin, silloin heitä ei vielä ollut. Ja toki tarina on kehittynyt aika paljon niistä ajoista.

​

Halusin julkaista omakustannekirjan, jotta sain kirjoittaa juuri sellaisen kirjan kuin itse halusin ja jonka itse haluaisin lukea. Odotan sitä hetkeä, kun saan pidellä omaa kirjaa käsissäni. Toki toivon, että siitä tykkäisi joku muukin, mutta tärkeintä on se, että olen saanut aikaiseksi kokonaisen kirjan. Olen toteuttanut unelmani.

Kun äänesi löysi minut yhdistää kaksi minulle rakasta asiaa; maagisrealistisen YA-romantiikan ja musiikin. Se on kirja, jonka haluaisin itse lukea. Se on tarina, joka on minun näköiseni.