Aika rentoutua ja odottaa

Nyt on pikkujoulut vietetty, oikein kaksin kappalein. Koti on koristeltu jouluun, vain kuusi puuttuu. Piparkakkulinna on tehty, ja siitä tuli melkein yhtä muotopuoli kuin muinakin vuosina. Vielä eivät ole kissat sen päälle hypänneet ja tuhonneet sitä kuten yhtenä vuonna kävi. Linnan takana seisovalle porolle, jonka nenänpää on vaaleanpunainen ranskanpastilli, kävi kuitenkin vähän köpelösti. Ikkunoista puhaltava kostea viima (vanhan talon vanhat ikkunat falskaavat) sai sen jalat pehmentymään, joten se joutuu jatkossa elämään ilman jalkojaan. Karu kohtalo.

Joululahjastressiä en aio tänä jouluna ottaa. Tärkeintä on viettää aikaa yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa. Mutta kaipa sitä kuitenkin jotain pientä lahjantapaista tulee hankittua. Itselleni tilasin kuusi mahtavaa kirjalahjaa Amazonista. Ehkä niistä jonkun käärin lahjapaperiin ja avaan aattona kuin se olisi isokin yllätys.

Tarinan muokkaukset ovat nyt valmiit. Yllättävän paljon löysin vielä kieliopillisiakin korjauksia, joten viilasin tekstiä viimeiseen asti. Nyt sitten vain tulostin laulamaan ja paketti postiin. Jännityksellä odotan, tuleeko muokatusta versiosta vielä palautetta vai haudataanko se jonnekin kustantamon kellarin syövereihin.

Editoinnista

Kuudesta muokkauskokonaisuudesta 5,5 on valmiina. Tuo puolikas siksi, että en ole vielä aivan tyytyväinen tapaan, jolla toisen päähenkilön tunneskaala kehittyy. Kuudentena ja viimeisenä olisi vielä se kolmannen henkilön parempi taustoittaminen, joka tuntuu jotenkin pakonomaiselta. Pitäisi keksiä jotakin, jonka avulla henkilön tietty käyttäytyminen olisi ymmärrettävää. Äh, puh ja poks.

On hieman puuduttavaa käydä omaa tekstiä läpi ja tehdä muutoksia. Nyt alan huomata, että omakin tarina voi alkaa maistua puulta. Onneksi muutosten tekeminen on ollut kuitenkin yllättävän helppoa eikä se itselle tärkeän osan (niitä oli kyllä aika monta) poistaminen ollut loppujen lopuksi kovin hankalaa. Tosin yhden jätin vielä paikoilleen, koska en vain keksinyt, miten saisin tarinan jatkumaan sujuvasti ilman sitä.

Ympäristön tarkemmassa kuvaamisessa törmäsin ongelmaan. Kun mainitsen kaupungin nimen, kuinka tarkkaan tarinassa oleva ympäristö tulisi täsmätä todellisuuden kanssa? Mitä jos juuri siitä kaupungista joku lukee tarinani ja toteaa vaikka, että ”ei täällä kyllä ole tuollaista tai tuollaista kahvilaa”? Nyt on kuulkaa Google Mapsin Street View:llä ja Google Earthillä koluttu kaupunkeja läpi ja yritetty saada jonkinlaista kuvaa siitä, missä päähenkilöni oikein on asunut ja asuu, mutta ei niidenkään avulla saa kaikkea selville. Olisi varmaan pitänyt tehdä taustatutkimus aikaisemmin – ja paremmin.

Jospa vaikka saisin lähetettyä tarinan uudelleenluettavaksi joulukuun aikana. Se olisi mahtavaa.

Päivän musiikki: Josh Groban – Hidden Away