Olen pilkunviilaaja

Olen aina ollut suht hyvä äidinkielessä ja kieliopissa. Koulussa oli kiva opetella erilaisia sanajonoja, kuten ”että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes”, ja äidinkielen tunnilla tunsin osaavanikin jotain. Minusta äidinkieli on ehdottomasti tärkein oppiaine, koska sen avulla me kommunikoimme ja kerromme itsestämme. Toki muutkin kielet ovat tärkeitä, mutta mielestäni ennen englannin kielen prepositioiden opettelua pitäisi tietää, miten suomen kielessä muodostetaan yhdyssana. On käsittämätöntä, että joka päivä näkee yhdyssanavirheitä, jopa ihan uutiskirjoittelussa. Olen myös paha pilkunviilaaja, pilkkuja pitäisi mielestäni viljellä.

En kuitenkaan ole täydellinen. Minulle ongelmia teettää yksi pienen pieni, mutta sitäkin tärkeämpi sana (tai no rinnastuskonjunktio).

JA.

Tai ei oikeastaan itse sana, vaan sen eteen tuleva pilkku. Tuleeko pilkku vai eikö tule? Ollako vai eikö olla? En oikein ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeata. Tiedän kyllä, että kun kahdella lauseella on yhteinen lauseenosa, pilkkua ei tule: Minä kirjoitin tänään blogia ja söin jäätelöä. Mutta miksi, oi miksi, näin: Viikonloppu alkaa huomenna, ja se päättyy sunnuntai-iltana. Kielitohtori sanoo näin: ”Pilkku, koska lauseilla ei ole yhteistä lauseenjäsentä, vaikka jälkimmäisen lauseen pronomini viittaa edellisen lauseen subjektiin.” Miten niin ei ole yhteistä lauseenjäsentä? Mikä viikonloppu sitten muka on?

Viimeinen tarinan oikolukukierros oli ja-sanojen pilkkujen tarkistaminen. Oli muuten todella monta ja-sanaa. Tungin tekstiin varmasti aika monta sellaista pilkkua, jotka eivät sinne kuuluisi. Ihan vain varmuuden vuoksi. Meinasi myös iskeä puolessa välissä ahdistus, kun ei niistä ja-sanoista meinannut tulla loppua. Ei sinänsä ihme, koska JA oli ainakin vuonna 2002 suomen kielen kahdeksan yleisimmän sanan joukossa toisena.

Luin myös, että nykyään ei ole tarpeellista laittaa pilkkua mutta-sanan eteen? Miten niin ei ole? Kyllä minulle ainakin opetettiin niin. Näyttää jotenkin hassulta, jos sen edessä ei ole pilkkua. Vialliselta lauseelta. Käänsin avainta mutta ovi ei auennut. Ei. Ei näytä hyvälle.

Aiheeseen löyhästi liittyvä ajankohtainen uutinen tältä päivältä: ”Nykyisten Taideteollisen korkeakoulun ja Insinööritieteiden korkeakoulun arkkitehtuurin laitoksen yhdessä muodostama uusi korkeakoulu aloittaa toimintansa tammikuun ensimmäisenä päivänä 2012. Nimeksi on päätetty Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.”

Anteeksi, mitä?

Ihan kiva nimi, joo, mutta minua häiritsee yksikön ja monikon käyttö nimessä. Miksi ei taiteen ja suunnittelun yksikkö? Minä olisin niin halunnut valmistua Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta. Plääh. Kaiken lisäksi englanninkielisessä nimessä (Aalto University School of Arts and Creativity) ei ole suunnittelua nähtykään. Miten suunnittelusta tuli yhtäkkiä luovuus?

Aiheeseen liittyvää:
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kielitohtori
Nykyajan kieliopas
Iso suomen kielioppi