Olenko hyvä vai huono?

Mitä tehdä silloin, kun kustantajalta tulee kirje, jossa ei sanota ei, mutta ei myöskään kyllä? Sain eilen kirjeen kustantamosta, jonne lähetin viimeisimmän version kolme viikkoa sitten. Voisin kuvitella, että kolme viikkoa on keskimääräistä nopeampi vastaus. Tai sitten ei. Kirjeessä luki, että teksti on sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa. Jei. Ja sitten oli pitkältä näyttävä lista muokattavia asioita. Pitkä tarkoittaa kuutta asiaa. Kuusi tuntuu pieneltä määrältä, mutta niiden muokkaaminen on aika iso juttu.

Lopussa luki, että käsikirjoituksen lukija lukisi mielellään muokatun version. Tarkoittaako tämä sitä, että nyt voisi olla oikeasti mahdollisuus?

Mutta. Pitääkö kaikki kommentit ottaa huomioon? Yksi kommenteista liittyy asiaan, joka on iso osa tarinaa, jatkuvasti mukana kulkeva yksityiskohta, ja nyt se pitäisi poistaa. Tarina menettäisi minulle henkilökohtaisesti tärkeän osan. Onko nyt vain oltava nöyrä, jos haluaa saada mahdollisuuden?

Osa kommenteista on kyllä sellaisia, että niitä itsekin olen miettinyt, joten niiden uudelleen aukaiseminen olisi varmasti paikallaan ja kehittäisi tarinaa.

Mitä tehdä? En tietenkään kuvitellut, että tarina olisi täydellinen ja se julkaistaisiin ilman mitään muokkausta, mutta… Otanko vain punakynän ja alan töihin?

Kuinka nopeasti muokkaukset pitäisi tehdä?

Päivän musiikki: Britt Nicole – Believe
Facebook Twitter Email Rss

14 thoughts on “Olenko hyvä vai huono?

  1. Ei mitään käytännön tietoa tällaisesta tilanteesta, mutta näin mutu-tuntumalla väittäisin, että onhan tämä hyvä juttu :) Voisitko ajatella soittavasi kustannustoimittajalle ja kysyväsi esimerkiksi perusteluja tuon itsellesi tärkeän elementin poistamiselle? Varmasti hänellä on jokin syy asialle, ja ehkä motiivien selvittäminen antaisi sinullekin mahdollisuuksia tarkastella tekstiä uudessa valossa. En tiedä o_O

    • Kustannustoimittaja on kyllä aika hyvin perustellut asiat, mutta ei se tietysti auta sitä, että itse tuntuu, kuin yksi tärkeä osa tarinasta poistuisi :)

      • Äh, varmaan tuntuu kurjalta lähteä muuttelemaan itselle tärkeää kohtaa. Jos olisin itse samanlaisessa tilanteessa, varmaankin kirjoittaisin tekstin uudelleen ohjeen mukaan, mutta miettisen sitten sen jälkeen voinko enää itse seistä sen takana.

        Muuten; sillä oletuksella, että olet lähettänyt tekstiä muuallekin kuin tuolle ko. kustantajalle. Oletko ajatellut, että voisit soitella tekstin perään, kertoa että olet saanut muualta muutosehdotuksia, ja kysyä mitä mieltä he ovat tekstistä tuollaisenaan?

  2. Heippa! Kiinnostaisi tietää kuinka suuria nuo ehdotetut muokkaukset ovat? Noin työmäärällisesti. Onko kyse vain jostain kohtalaisen pienistä jutuista tyyliin: Henkilö X voisi mieluummin olla töissä tehtaassa kuin toimistossa. Ja sitten vain muuttaa työympäristön. Vai isommista muutoksista, jotka koskevat esimerkiksi koko teemaa ja juonta hyvinkin suuresti, niin, että muutoksia varten pitää muuttaa tai kokonaan uudelleenkirjoittaa isoja osia. Kun aika usein kuulee, että kustantajat ovat ehdottaneet muokkausta ja haluavat lukea muokatun version, niin aina ihmettelen, että kuinka suurista muutoksista niissä oikein on kyse.

    • Muutama ehdotuksista on aika isoja työmäärältään, en tosin osaa ihan päiviä sanoa. Onneksi teemaan ja juoneen ei tarvitse koske, ne ovat ilmeisesti ihan kunnossa. Pari korjausta liittyy asioiden tarkempaan kuvailuun; ympäristöön (täytyy ruveta tekemään tarkempaa tutkimusta, jotta voi kuvailla tuttuja paikkoja tarkemmin) ja yhteen henkilöhahmoon (pitää keksiä varmaan jokin sivujuoni). Nuo ovat asioita, joita itsekin mietin, mutta en sitten saanut aikaiseksi syventää. No, nyt se tuli eteen.

      Ehkä hankalimpana ja työläisimpänä pidän juuri sitä itselle henkilökohtaisesti tärkeää yksityiskohtaa, joka esiintyy aika monessa kohtaa, ja nyt ne pitäisi poistaa niin, että kohta ei töksähtele. Toinen iso työ näyttäisi olevan puhekielen muuttaminen hieman enemmän kirjakielen suuntaan. Minusta vain jotenkin tuntuu teennäiseltä kirjoittaa yleiskieltä, kun nuoret yleensä eivät puhu kirjakieltä.

      En nyt tiedä, minkälaisia muutosehdotuksia ihmiset yleensä saavat, mutta ehkä voin pitää itseäni onnekkaana sen suhteen, että itse tarina näyttäisi olevan ihan hyvä :)

  3. Ahaa, joo tuo selvensi jo paljon :-) Kiitos vastauksesta siis! Itse oon viime aikana pähkäillyt juuri tuon ympäristönkuvailun kanssa. Sain käsiksestäni palautetta (ihan vain omalta isältä tosin…), että miljöökuvailua pitäisi olla enemmän. Minustakin kyllä on teennäistä, että nuoret puhuisivat muka kirjakieltä . Jos teksti sijoittuu ihan nykyaikaan ja nykynuorten maailmaan, niin ainakin ite oon sitä mieltä, että puhekieli sopisi paremmin.

  4. Piti vain tulla, vähän asian vierestä, sanomaan, että löysin blogisi vasta ja tykkään hurjasti. Pyörittelet aivan samanlaisia ajatuksia kuin minä itse pienessä päässäni, vaikken ihan julkaisuasteella olekaan missään kirjoittamassani.

    Lisää tätä.

  5. Minäkin löysin sivuillesi yllättäen kun hain netistä tietoja kirjailija- ja kirjoittajablogeista. Olen harrastanut kirjoittamista koko ikäni, mutta vasta viime vuosina tosissani. Tarkoituksena saada esikoiskirjani julkaistua. Tällä hetkellä odotan palautetta kustantamosta. mielenkiinnolla alan seurata blogiasi.

  6. Tuohan kuulostaa upealta, että olet saanut henkilökohtausta palautetta ja yksilöityä kommentointia siihen, miten korjata. Kovin moni ei pääse siihen vaiheeseen, olet siis siinä joukossa, josta jo ihan vakavissaan harkitaan julkaisuohjelmaan ottamista. Tavallaan tuo muokkauskehoitus on myös testi: onko sinusta oikeasti kirjailijaksi eli pystytkö työstämään kommenttien perusteella julkaisukelpoisen käsikirjoituksen. Se ei tarkoita orjallista ohjeiden noudattamista (usein kommentit on sellaisia, että ne on tulkittava) mutta kuitenkin ammattimaista otetta editointiin. Malttia työstää, kehittää ja parantaa myös omaehtoisesti.

    Kommentit kuulostavat ihan vakiotyylisiltä, ei sinänsä isoilta, vaikka työtunteja niiden parissa vierisikin. Jos rakenne ja idea on hyväksytty, niin se on hieno työvoitto!

    • Aika hienoa kuulla tuollaista. Toki tiesin, että ihan kaikki eivät varmaankaan saa tuollaisia korjausehdotuksia, mutta että se voisi oikeastikin tarkoittaa jo jotain…

      Pyrin kyllä pitämään vähän omankin pääni muokkauksia tehdessä, mutta toisaalta kommentit auttoivat tekemään varsinkin tuota omaehtoista kehittämistä.

  7. Muokkausehdotukset ovat hyvä juttu, mutta valitettavasti nekään eivät merkitse mitään varmaa. Kaverini teki muokkauksia juuri kuten kustis oli toivonut ja vastaus oli, että muutakin teksti vielä toisella tapaa ja katsotaan sitten. Kaveri vastasi, että en muuta, tämä oli nyt tässä. Ehti kyllästyä tekstiinsä, kun oli pyöritellyt sen ylös alaisin, eikä sittenkään kelvannut.

    Itse ajattelisin, että jos muutos sotii voimakkaasti omia ajatuksiani vastaan, niin silloin en lähde tekemään sitä. Oman kustannustoimittajani kanssa homma etenee keskustellen. Molemmat perustelemme, miksi jokin asia pitäisi muuttaa tai miksi sitä ei saisi missään tapauksessa muuttaa. Joskus kustis “voittaa”, joskus minä. Onneksi kyse on ainakin tähän asti ollut niin pienistä asioista, ettei mitään suurempia angsteja ole tullut.

    Neuvoisin sinua meilaamaan kustannustoimittajalle ja perustelemaan, miksi tuo pelkäämäsi muutos ei mielestäsi ole oikein. Kun hän kerran on jo perehtynyt tekstiisi ja todennut sen kiinnostavaksi, niin varmasti hän ehtii kommentoida ajatuksiasi.

    Onnea kirjoitusprojektillesi! Pidetään peukkuja!

  8. Minä sain edelliselle kässärilleni (viime vuonna ilmestyneen esikoisromaanini seuraajalle) yhden hylkykirjeen, jossa kirjaa kehuttiin monista erilaisista ansiosta. Mitään huonoa hylkääjä ei siitä sanonut. Paitsi tietysti että “ei sovellu kustannusohjelmaamme” tai jotain sen muunnelmaa. Jäi kyllä pahasti vaivaamaan, että jos se kirja kerran oli niin hyvä, niin miksi ette sitten julkaise sitä (se on yleistä kaunokirjallisuutta kuitenkin). Enemmän tämä vaivaa tietysti nyt, yli puoli vuotta myöhemmin, kun kirjalla ei ole vieläkään kustantajaa. Olisivat nyt kertoneet, että mikä siinä mätti. :-P

    Itse olisin valmis aika suuriin muutoksiin, kunhan kirjan perusidea ei kärsisi. En vaihtaisi esimerkiksi ei-onnellista loppua onnelliseen, jos en kokisi sen kirjaan sopivan, tai tekisi vammaisista henkilöistäni terveitä.

    P.S. Aika monta kässäriä kustantamoihin lähetettäneenä en ole koskaan saanut mitään muutosehdotuksia/vaatimuksia. Reilu 90 % vastauksista on ollut perushylkyjä, muutama personoitu hylky (pisin kaksi liuskaa pitkä!), yksi hylky jossa sanottiin, että lukijaraati piti kirjasta, mutta se olisi turhan vaikea markkinoida, kaksi alustavaa kiinnostuneisuuden ilmausta jotka eivät johtaneet mihinkään ja yksi, joka johti kustannussopimukseen. Ei koskaan mitään “muuta tämä, niin harkitsemme”.