Olen ratikkalukija

Aamulla astuessani täpötäyteen ratikkaan, liu’utan iPhoneni auki ja kosketan Kindle-ikonia. Uppoudun tarinan maailmaan, ja tuntuu kuin kaikki äänet ympärilläni hiljenisivät. Ei ole väliä, vaikka aina ei saisikaan istumapaikkaa, lukea voi myös seisaaltaan. Ennen kuin huomaankaan, ratikka kirskuu kääntyessään viimeiseen käännökseensä, ja olen töissä. Kun työpäivä päättyy, sama toistuu toiseen suuntaan. Töiden jälkeen ratikassa lukeminen on helppo tapa työntää työasiat pois mielestä.

Yleensä luen puhelimella helppolukuista englanninkielistä YA-kirjallisuutta, koska mielestäni puhelin sopii hyvin nopeaan lukemiseen, mutta on sillä joskus opiskelukirjojakin tullut selailtua. Ratikassa lukeminen on kovin erilaista verrattuna kotona sohvalla lukemiseen. Kotona tarinaan keskittyy paremmin, ja yleensä kotona luen kirjaa, jossa on oikeat kannet.

Sanojen ahmimisnopeus näyttäisi olevan hyvien kirjojen kohdalla samanlainen riippumatta paikasta. Joskus ihan pelottaa se nopeus, jolla mielenkiintoisen kirjan sanat soljuvat silmien edessä. Ja sitten on se toisinaan jopa hieman ärsyttävä tunne, kun esimerkiksi työpäivän aikana miettii vain sitä, että koska pääsee takaisin tarinan ääreen.

Facebook Twitter Email Rss

One thought on “Olen ratikkalukija

  1. Se on tosiaan välillä aavistuksen häiritsevää, kun jää koukkuun hyvään kirjaan ja jatkuvasti päivän aikana odottaa sitä hetkeä, kun pääsee taas kirjan ääreen. Hyvä tarina koukuttaa.