Olen vähän, että no joo

Voi siirappisuuden siirappisuus.

Myönnän häpeilemättä, jälleen kerran, että nautin suunnattomasti Twilight-sarjan uusimmasta perjantaina ensi-iltaan tulleesta Breaking Dawn –elokuvasta.

Tiedossa juonipaljastuksia, joten älä jatka, jos et halua tietää. Tai no, kaipa ne sieltä kirjastakin on tullut luettua.

Elokuvan odotusta on ympäröinyt valtaisa häähössötys. Minkälaiset Bellan ja Edwardin häät ovat ja millainen se Bellan hääpuku nyt sitten oikein on? Ja aika paljon elokuva myös keskittyy häihin ja honeymooniin. Olihan ne hienot häät, mutta ei se puku nyt niin erikoinen ollut. Dome.fi:ssä on mielestäni aikamoinen arvostelu ihmiseltä, joka ei kuulu Twilightin faneihin. Itse en ole ihan samaa mieltä, koska minusta elokuva on suurimmaksi osaksi taattua Twilightia. Onhan se aikamoista siirappia alusta alkaen, mutta mitä sitten. Sitähän fanit odottavat.

Kolme kertaa nauroin. Siis sellaista ei-hyvää-naurua. Se oli enemmänkin voi-luoja-naurua.
1) Kirjailija Stephenie Meyer oli häävieraiden joukossa. Oikeesti. 2) Kun sudet saivat selville, että nyt on vampyyrilapsi laitettu alulle, ne kokoontuivat joelle ja keskustelivat äänettömästi, ajatuksensa voimalla. Koko kohtaus oli jostakin toiselta planeetalta. Ei sitä oikein voi kuvata, se pitää itse nähdä. 3) Kun vampyyrisikiö tarvitsi ihmisen verta, jotta se ei satuttaisi Bellaa, Bella joi verta paperikupista, aivan kuin se olisi mansikkapirtelöä. Ounou.

Joitakin kohtauksia ei vaan saisi tehdä elokuvaan.

Kokonaisuudessaan elokuva oli ehkä jonkinlaista odottelua. Koska alkaa meno ja meininki. Olen edelleeen sitä mieltä, että ensimmäinen elokuva on ollut paras, aidoin ja romanttisin. Nyt mentiin jo hieman liikaa ylisiirappisuuteen ja angsteiluun. En oikein tiedä, mitä odottaa viimeiseltä elokuvalta. Breaking Dawnin lopputekstien jälkeen näytetty pätkä kohtauksesta, jossa Voltuurit saavat tiedon uuden vampyyrilapsen syntymästä, ei ikävä kyllä nostanut odotuksia kovin korkealle.

Bellaa esittävä Kristen Stewart oli saatu näyttämään kärsivältä odottajalta, jonka mahassa kasvaa verenhimoinen vampyyri (joka olikin sitten NIIN suloinen ja ihana). Siitä pointsit. Ai niin, ja elokuva loppui juuri niin kuin ajattelin. Bellan silmät rävähtävät auki, ja ne ovat punaiset. Bellasta on tullut vampyyri. Jei.

Vaikka elokuva siis oli mielestäni erinomaista viihdettä, ei se ollut lähellekään yhtä hyvä kuin kirja. Joskus se vain on niin, että kirjat ovat miljoona kertaa parempia kuin niistä tehdyt elokuvaversiot. En toki silti panisi pahitteeksi, jos omasta tarinastani tehtäisiin elokuva.

Se, mitä aina ihmettelen on, että miten ihmeessä vampyyrit voivat saada lapsia?

Kuva

Facebook Twitter Email Rss

Comments are closed.