Olen lukenut aina

Opin lukemaan niin, että olin jonkin aikaa tavannut kirjan sanoja, ja yhtäkkiä vain osasin yhdistää sanat ja lukea sujuvasti. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Luin, luin ja luin. Ihan sikana. En todellakaan muista kaikkia lapsena lukemiani kirjoja, mutta parhaimmat muistot liittyvät Neiti Etsivään, Viisikkoon, Montgomeryn Annaan ja Pieni talo preerialla -sarjaan. Lukiessani Neiti Etsivää, kuuntelin jostakin syystä aina Jennifer Rushia ja varsinkin The Power of Love –kappale tuo mieleen Neiti Etsivän. Voi tietysti miettiä, että miksi ihmeessä kuuntelin Jennifer Rushia 10-vuotiaana, mutta minulla nyt on aina ollut vähän oudompi musiikkimaku kuin tuntemillani ihmisillä keskimäärin.

Muistan lukeneeni myös Montgomeryn Runotyttö-sarjaa ja Merri Vikin Lotta-sarjaa. Alcottin Pikku Naisia ei toki pidä unohtaa. Suomalaisista kirjoista tulee mieleen Anni Swanin Iris-rukka, jonka muistan olleen sykähdyttävä lukukokemus, sekä Anni Polvan Tiina-sarja. Agatha Christien murhamysteereitä ahmin jo ala-asteikäisenä, ne olivat todella jännittävää lukemista.

Voin vieläkin muistaa sen tuoksun, joka lähti kirjastosta lainaamistani kirjoista. Olin pienen paikkakuntamme koulun yhteydessä toimivan kirjaston suurkuluttaja. Rakastin kirjastoa niin paljon, että olin siellä toisinaan jopa ”töissä” koulun jälkeen. Silloin kirjojen välissä oli pahviset kellertävät lainauskortit, joihin kirjoitettiin palautuspäivämäärä ja jotka laitettiin kirjan takana olevaan muovitaskuun. Se oli minusta hurjan mielenkiintoista.

Aikuisiällä on ollut aika, jolloin en ole lukenut oikeastaan yhtään kaunokirjallisuutta. Silloin en myöskään kirjoittanut sanaakaan. En ajatellut, että kirjat ja kirjoittaminen olisivat niitä asioita, jotka antavat minulle mahdollisuuden vetäytyä rauhaan ympäröivän maailman ärsykkeiltä.

Kirjat ovat minulle tie mielikuvitukseen ja kirjoittaminen työkalu mielikuvituksen esille tuomiseen. Mielikuvituksen sanotaan olevan keskeinen luovuuden lähde. Se on myös asia, jota ilman en olisi minä.

Pari vuotta sitten elämääni ilmestyivät vampyyrit. Sekosin Twilightista :) Nähtyäni elokuvan luin kaikki neljä kirjaa putkeen. Kun sain suomennetut versiot luettua, luin englanninkieliset. Twilightin jälkeen tutkin tuntikausia Amazon.comin tarjontaa ja tutustuin paranormaaliin rakkauteen vampyyrien, ihmissusien, keijujen, enkeleiden, kuolemattomien ja ties minkä olentojen kautta. Tilatessani kilokaupalla kirjoja toiselta puolelta maapalloa ajattelin, että ei ehkä ihan selväjärkistä hommaa yli kolmekymppiseltä ihmiseltä. Lukea nyt nuorille tarkoitettua fantasiakirjallisuutta, mitäköhän kaikki oikein ajattelisivat, jos tietäisivät.

Siitä tämä kaikki kuitenkin alkoi. Sain idioottimaisen päähänpiston alkaa kirjoittaa omaa paranormaalia rakkaustarinaa.

Päivän musiikki: Lifehouse – Broken
Facebook Twitter Email Rss

One thought on “Olen lukenut aina

  1. Muistan sen hetken kuin eilisen päivän, kun huusit Kuljussa, yläkerrassa: äitiiii, minä osaan lukea!