On unelmia, jotka eivät toteudu, ja on unelmia, jotka toteutuvat. Pitää vain muistaa, kun näyttää siltä, että yksi unelma vedetään vessanpöntöstä alas, että aina tulee uusia unelmia.
Näyttää siltä, että unelma oman tarinani julkaisemisesta on tosiaan päätymässä vessanpönttöön. Muokkauskierroksella olevasta käsikirjoituksesta ei ole kuulunut mitään kolmeen kuukauteen. Harmi, koska ihan rehellisesti olen ollut sitä mieltä, että tarinani olisi ansainnut päästä muidenkin luettavaksi. Fantasialla riittää kuitenkin lukijoita, ja kun kyseessä oli vielä Suomeen sijoittuva maagisrealistinen tarina, olisi sen luullut kiinnostavan kyseistä genreä lukevia. Mutta tällä kertaa kävi näin. Ei sillä, että antaisin periksi, voinhan edelleen tehdä tarinasta omakustanteen tai laittaa sen oikeasti Amazoniin myyntiin (kunhan joku ensin kääntäisi tekstin).
Tällä hetkellä kuitenkin unelma kirjailijaksi tulemisesta on saanut vierelleen vielä suuremman unelman, joka on täyttymässä kahden kuukauden sisällä. Pieni mahatyyppi potkii jo siihen malliin, että hän haluaisi päästä tutustumaan uuteen ihmeelliseen unelmia täynnä olevaan maailmaan. Koska jokaisella pitää olla unelmia, ilman niitä elämä olisi tylsää. Äidiksi tuleminen on minun suuri unelmani ja se on nyt toteutumassa.
Siksi en pysty olemaan onneton siitä, että tarinani ei saanut turvallisia kansia ympärilleen. Vanhat unelmat voi aina herättää uudelleen henkiin ja niistä voi kasvaa vielä jotain isompaa.
Nyt keskityn tämän unelman toteutumiseen ja pienen ihmisen kasvattamiseen. Luen paljon satuja ja tutustutan hänet kirjojen ihmeelliseen maailmaan. Kuka tietää, minkälaisia kirjallisia unelmia hänen mielessään syntyy.
Ja toki jatkan kirjoittamista. Sitä ei minusta saa pois millään.